Lyhytelokuvaa voi tehdä monella tavalla. Se voidaan ymmärtää moniulotteisena taiteenlajina, jossa lopputulos on tekijöilleen tärkeä. Samalla tarjotaan yleisölle täysipainoisia ja ajattelemisen aiheita herättäviä teoksia. Seuraavassa kuvaillaan toisenlaiseen tarpeeseen tehtyjä elokuvaprosesseja. Nuoret ja vanhemmat ihmiset ovat olleet ensimmäistä kertaa tekijöinä ja laittaneet itsensä likoon uudella tavalla. Tekemisen hetket ovat olleet yhtä arvokkaita kuin lopullinen tuotos. Toki pyritään aina pääsemään maaliin saakka.

100 VUOTTA NUORUUTTA

Lasten ja nuorten säätiön organisoima 100 vuotta nuoruutta -lyhytelokuvahanke taipui syksyllä moneksi. Kuvasimme syksyllä 2016 lähes kaksikymmentä lyhytelokuvaa ikäihmisten elämänkokemukseen pohjautuen. Niitä tehtiin eräässä palvelukeskuksessa ja yhden innokkaan yhteisön kanssa. Tähän projektiin osallistui kymmeniä henkilöitä.

 

MYRSKY

Lasten ja nuorten säätiön organisoiman Myrsky-hanke rahoituksen turvin tehtiin syksyllä 2016 lyhytelokuvia Nokialla, Turussa ja Tampereella. Toteutimme fiktiivisten lyhytelokuvien ohella myös kaksi Rap musiikkivideota. Niiden tekeminen eroaa fiktiosta. Musiikkivideon valmistaminen alkaa usein sanoituksesta. Sen jälkeen edetään kuvaussuunnitteluun ja lopulta itse kuvaamiseen. Ennen näitä, pitää suorittaa lauluosuuksien äänitys. Toisen teoksen äänityspaikaksi valikoitui tarkoin vartioitu elokuvavarasto, jossa säilytettiin elokuvahistorian merkkiteoksia. Samaisen musiikkivideon kuvausvaihe suoritettiin Tampereen ränsistyneen tikkutehtaan ympäristössä ja Hervannan lähiömaisemassa. Leudon talven suurin pakkanen osui kuvauspäiville, mutta nuoret jaksoivat viedä kuvaukset suunnitelmien mukaisesti loppuun saakka. Editointivaiheen jälkeen järjestettiin esitys Elokuvateatteri Arthouse Cinema Niagarassa ja musiikkivideon tehnyt nuori sai kutsua paikalle itselleen tärkeitä henkilöitä.

 

TENHO

Lasten ja nuorten säätiön organisoimassa ja Tampereen kaupungin kanssa yhteistyössä toteutetussa hankkeessa tehtiin syksyn 2016 aikana useita lyhytelokuvia. Tässä hankkeessa oli mukana haastavassa elämäntilanteessa olleita nuoria. Kokoontumiset ja toteutukset lähtivät aina nuorten omista tarpeista. Kokonaisuudet suunniteltiin eri tahojen edustajien kanssa. Tenho-prosesseissa elokuvan tekeminen oli väline, jossa Pirkanmaan Elokuvakeskuksen työntekijät asettivat tietämyksensä ja ymmärryksensä hankkeen nuorten käyttöön. Maaliin asti päästiin aina, vaikka se oli joskus haastavaa. Prosessissa valmistuneet teokset olivat usein hyvin koskettavia ja omakohtaisia. Niiden esityksiin kokoontuivat vain tekijät.

Jari Forsman

PEK